The other side

Henriksen & Vetlesen (Etik i arbete med människor 2009) hävdar att vara människa är detsamma som att vara sårbar, skör, beroende och dödlig, vilka är med andra ord de icke-valda grundvillkoren för människans tillvaro. Om det är så, detta innebär att vi behöver andras hjälp många gånger under vårt livslopp.

Vilka är ”de andra” då? Även om Henriksen & Vetlesen begränsar sina observationer till det norska samhället, man kan lätt igenkänna deras observationer åtminstone angående det finländska samhället, men högst antagligen också angående de övriga nordiska länderna. Följaktligen kan vi konstatera att även det finländska samhället grundar sig på en universalistisk-egalitär ideologi: trots olikheter i bakgrund, förmåga och talang är alla människor lika mycket värda och de har samma rätt till grundläggande förmåner som utbildning, arbete och hälsa. Med andra ord ser det moderna skandinaviska välfärdsamhället dessa förmåner som medborgerliga rättigheter. I och med att omsorgsuppgifterna har flyttats från familjen och hemmet till den offentliga sektorn, har staten blivit som garanterare på minimiomsorg för alla medborgare. Här finns det en övertygelse att samhällets moraliska kvalitet visas genom att hur det strävar efter att ta hand om sina svagaste och mest behövande.

Tyvärr är det inte så här enkelt. Samtidigt då ansvaret för omsorgsuppgifterna skuffas åt offentliga sektorn, har kravet på effektiviteten blivit alltmer starkare: offentliga sektorn borde ta hand om sina omsorgsuppgifter bättre och mera täckande, vara teknologiskt och vetenskapligt på toppnivå, men ändå klara allt detta snabbare och med mindre pengar.

Poängen är inte nödvändigt att staten eller kommunen BORDE garantera vissa grundförmåner för sina medborgare utan tvärtom: borde människan själv vara den primära (moraliska) aktören? Jag ville dela texten som ett förord till följande videosnutt som jag blev tipsad av en arbetskompis vid Vasa Stadsutveckling.

Charlie and Marie: A tale of ageing

Puhuttaisiinko rahasta?

Vaasalaiset investoivat työllistämisstrategian tekoon suoraan rahan muodossa 60000 euroa. Tästä maksetaan mm. allekirjoittaneen palkka. Minä voisin luonnollisesti ottaa palkkana vieläkin enemmän ;), mutta täytyy tunnustaa, että 60000 on omasta mielestäni absoluuttisesti iso raha.

Vaasan Kaupungin työllistämisbudjetti oli kokonaisuudessaan viime vuonna noin 3,7 milj. €, josta 1,2 milj. € oli ”korvamerkitty” Jupiter-säätiölle. Työllistämisbudjetti on tärkein työkalu Vaasan Kaupungin harjoittaman työllistämisen resurssien ohjaamiseen. Onko tässä kaikki kustannukset, mitä kuntalaisille aiheutuu työllistämisestä? Ei toki. Budjetti on tehokas työkalu resurssien ohjaamiseen, mutta moninkertainen kustannus sitoutuu Kaupungin työntekijöiden työllisyyttä edistävään työhön.

Rahaa satsataan valtavia määriä ja julkisesta rahankäytöstäkin Vaasan satsaukset ovat vain murto-osa. Kysymys kuuluu: kannattaako? Kääntäisin kysymyksen asettelun kokonaan toisin päin ja kysyisin mitä tapahtuisi, jos rahaa ei laitettaisi ollenkaan työllistämiseen? Totta puhuttuna en tiedä, eikä tiedä varmuudella kovin moni muukaan, mutta se tiedetään minkä luokan kustannuksia jokainen työtön ja jokainen syrjäytynyt yhteiskunnalle aiheuttaa.

Työ- ja elinkeinoministeriö on laskenut muutama vuosi sitten, että yksi työtön maksaa yhteiskunnalle 18 000 euroa vuodessa verrattuna siihen, että tämä olisi töissä. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että työelämän ulkopuolelle jäänyt maksaa kansantaloudelle noin 700 000 euroa. Lisäksi julkinen talous maksaa jokaisesta pitkäaikaistyöttömyyteen liukuneesta 400 000 euroa. Näin alle 25-vuotiaana työllistymismahdollisuutensa menettänyt maksaa yhteiskunnalle joka vuosi 27 500 euroa. Työ- ja Elinkeinoministeriön ”Nuorten Yhteiskuntatakuu” –raportin mukaan yhden syrjäytyneen nuoren bruttokustannus 40 vuoden ajalta on 740 000 euroa pelkästään perustoimeentulon osalta. Opetusministeriö pistää parhaimmaksi: ministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. (em. tiedot kerätty internetistä)

Viimeisimmän julkaistun työttömyyden rakennetta ilmaisevan kuntatilaston mukaan Vaasan työttömyysprosentti oli marraskuussa 7,5 %. Se tarkoittaa absoluuttisena lukuna 2218 työtöntä, joista 540 oli pitkäaikaistyöttömänä. Pitkäaikaistyöttömien kunnalle aiheuttamien kustannusten arviointiin on kehitetty laskuri, jolla voidaan arvioida kunnan kustannussäästöjä siinä tapauksessa, että työtön työllistetään kunnalle tai yritykseen suhteessa siihen ettei tehdä mitään. Jos kaikki 540 pitkäaikaistyötöntä työllistettäisiin kuntaan, olisi kustannussäästö vuositasolla noin 2 milj. €. Jos heidät työllistettäisiin yksityissektorille olisi kustannussäästö peräti 5 milj. €!

Esimerkkini koski siis vain neljäsosaa kaikista vaasalaisista työttömistä, eikä siinä oltu huomioitu muita kuin kunnan suoria kustannuksia. Kokonaisuudessaan esim. marraskuun 2012 työttömyys maksoi vaasalaisille veronmaksajille vähintään 3,3 milj. € (käyttäen perusteena em. 18 000 €/v, mikä on alhaisin näkemistäni arvioista), mikä tarkoittaa vuositasolla 40 milj. €. Tässä ei ole vielä huomioitu, että osa työllistämisstrategian kohderyhmistä ei ole työttömän statuksella eli todellisuudessa vaasalaisille veronmaksajille työttömyydestä lankeava lasku on vielä edellistäkin suurempi.

Onko siis 60000 euroa työllistämisstrategian laadinnasta tai 3,7 milj. € työllistämisbudjettina liikaa? Vetäkää itse omat johtopäätöksenne ja kommentoikaa niitä mieluusti myös tänne.

Konkretiaa, kansalaiset konkretiaa!

Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua Vaasan ja Vaasanseudun hyvästä yleisestä työllisyystilanteesta verrattuna muuhun Suomeen. Tilastot osoittavatkin, että Vaasanseudun työllisyystilanne on maan toiseksi paras heti pääkaupunkiseudun jälkeen.

Onko meidän syytä olla tyytyväisiä? On ja ei ole. Voimme todeta, että toistaiseksi Vaasassa on tehty oikeita ratkaisuita, mutta toisaalta Ruususen uneen tuudittautumalla teemme itsellemme vain karhunpalveluksen. Vaasan työllistämisstrategia ei pyri vain varmistamaan Vaasan ja Vaasanseudun suhteellisesti hyvän työllisyysasteen säilyttämistä, vaan kehittämään olemassa olevia rakenteita tehokkaammiksi ja keksimään uusia työllistämisideoita. Vaikka puhumme strategiasta, projektin painopiste on konkreettisissa toimenpiteissä.

Mitä hyötyä projektista on juuri Sinulle?

- tietoisuus miten ja miksi veroeurojasi käytetään työllistämiseen
- työllistämisen lisääntynyt tehokkuus yhteistyön ja hyvien käytäntöjen myötä
- neljän vuoden mittainen ohjenuora työllistämisen toimenpiteisiin – me kaikki joudumme kohtaamaan työllistymisen ongelman vähintään 1 kerran elämässämme
- strategian läpinäkyvyys kuntalaisten suuntaan

Me päättäjät saamme liian harvoin rakentavaa palautetta kansalaisilta. Tämä blogi tarjoaa siihen hyvän kanavan olit sitten nuori, maahanmuuttaja, osatyökykyinen, PK-yrittäjä, tavallinen vaasalainen tai vaikkapa turkulainen. Kaikki mielipiteet kiinnostavat meitä.

Terveisin

Tomas Häyry
Kaupunginjohtaja

Medborgarna, konkreta åtgärder!

Det har varit mycket diskussion i offentligheten om Vasas och Vasaregionens allmänt goda sysselsättningsläge jämfört med övriga Finland. Statistiken visar att Vasaregionens sysselsättningsläge är det näst bästa i landet strax efter huvudstadsregionen.

Har vi orsak att vara nöjda? Ja och nej. Vi kan konstatera att man tillsvidare gjort de rätta lösningarna i Vasa, men å andra sidan gör vi oss bara en björntjänst genom att blunda för länge. Vasas sysselsättningsstrategi har inte bara som mål att upprätthålla en relativt god sysselsättningsgrad i Vasa och Vasaregionen utan den har också som mål att utveckla de strukturer som redan finns och finna nya idéer för sysselsättningen. Projektet har fokus på konkreta åtgärder även om vi talar om en strategi.

Varför är projektet nyttigt just för Dig?

- det gör dig medveten om hur och varför man använder dina skatteeuron till sysselsättningsåtgärder
- det leder till effektivare sysselsättning genom samarbete och god praktik
- en fyra år lång riktlinje för sysselsättningsåtgärder – i genomsnitt blir vi arbetslösa minst en gång i livet
- strategin är transparent gentemot stadsborna

Som beslutsfattarna får vi alltför sällan konstruktiv feedback från medborgarna. Denna blogg erbjuder en bra kanal för att ge feedback oavsett om Du är ung, invandrare, person med nedsatt arbetsförmåga, SM-företagare, vanlig vasabo eller till exempel åbobo. Vi är intresserade om alla åsikter.

Hälsningar

Tomas Häyry
Stadsdirektör

Welcome To the Jungle

I mitt föregående inlägg försökte jag ta fram sysselsättningens olika synvinklar och perspektiv. Inte minst finns det förvirrelse angående själva begreppet ”sysselsättning” jämfört med finska motsvarigheter ”työllistäminen” eller ”työllisyys”.

Wikipedia määrittelee työllistämisen seuraavasti:

Työllistäminen tarkoittaa työvoimaviranomaisten, esimerkiksi Työ- ja elinkeinotoimiston, tekemää työttömän työnsaantia edistävää toimenpidettä.

Esimerkiksi Tilastokeskuksen internetsivuilta voidaan löytää määritelmä työllisyydelle:

Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin.

Työllistämisstrategia-termiä ovat käyttäneet internetistä kerättyjen tietojen perusteella mm. Vaasa, Heinola, EU komissio (työllisyyden edistämisen alakohtana), Saarijärvi, Oulu ja Turku.

Vastaavasti Työllisyysstrategia-termiä ovat käyttäneet mm. Vaasa, Nummi-Pusula, EU, Keski-Pohjanmaa, Keski-Uudenmaa, Lohja, Pohjois-Savo, Koillis-Savo, Turku, Pohjois-Karjala.

Tästäkin vertailusta on pääteltävissä, että käsitteiden asiasisältö ymmärretään usein eri lailla riippuen asiatahosta ja paradoksaalista kyllä, usein näitä eriäviä näkemyksiä löytyy jopa saman tahon sisältä (vrt. esim. Vaasa ja Turku). Voidaan kuitenkin lyhyen käsitteistötutkimuksen perusteella yleistää, että työllistäminen-termiä käytetään yleensä sellaisissa yhteyksissä, joissa pyritään korostamaan termin aktiivista ja dynaamista merkitystä, kun työllisyys-termi esiintyy usein staattisemmissa yhteyksissä kuten esim. tilastotiedon yhteydessä. Joskus työllistäminen mielletään myös työllisyyden alakohdaksi.

Saken blir ännu knepigare i och med att på svenska finns det bara ett ord för båda finska begreppen nämligen sysselsättning. Enligt wikipedia

Enligt Arbetsmarknadsundersökningarna är en person sysselsatt ifall han eller hon den senaste veckan har arbetat minst en timme, varit tillfälligt frånvarande eller haft utbildningsvikariat, beredskapsarbete eller liknande.

Sysselsättningsstrategi-ordet använder man mycket mer sparsamt än motsvarande finska termer och därför är det överhuvudtaget svårt att hitta grunder för översättningen. Vasa och Åbo har använt båda finska motsvarigheter i sina översättningar. Egentligen de enda översättningarna från övriga källor kan hittas i EU-terminologin tex.

”Den europeiska sysselsättningsstrategin och riktlinjerna för sysselsättningen är Lissabonstrategins viktigaste instrument för att ta itu med utmaningarna på arbetsmarknaden”.

I detta sammanhang hade man översatt termen till ”työllisyys”. Ordet sysselsättning används dock också i aktivare dvs. ”työllistäminen” form tex. på mol.fi:

I fjol uppgjordes ca 20 000 sysselsättningsplaner för personer som omfattas av omställningsskyddet.

Summa summarum: edelliseen määrittelyyn perustuen käytetään jatkossa Vaasan osalta yksiselitteisesti ”työllistämisstrategia” –termiä sekä sen ruotsinkielistä vastinetta ”sysselsättningsstrategi”.

New normal

Danske Bankin www-etusivu huutaa sitä. Ensin luulin sen tarkoittavan, että tanskalaisuus on uusi normaali meille suomalaisille ;), mutta hieman tarkempi tarkastelu osoitti, että pankin pointti uudessa normaalissa on ilmeisesti pankkitoiminnan digitalisoitumisessa ja kansainvälistymisessä. Esko Ahon mukaan uusi normaali on yhteiskunnan tuleva tila, jossa yritykset ja julkinen sektori ovat tiiviissä yhteistyössä. Euroopassa tuntuu vallitsevan käsitys, että vaikka nyt eletään vaikeita aikoja, paluu normaaliin tapahtuu kohta. Siihen ei ole kuitenkaan paluuta, vaan koittaa uusi normaali. Julkinen sektori tarvitsee yksityisen puolen laajaa osaamista ja yritykset tarvitsevat terveen yhteiskunnan, jotta voisivat toimia tehokkaammin. Tämä vaatii muutosta vallitsevaan tilanteeseen (Pohjalainen 9.12.2012).

Nyt kun olen ollut Vaasan työllistämisstrategian suunnittelijan toimessani 3 kuukautta, voin sanoa ainakin, että tieto on lisännyt tuskaa. Olen kartoittanut nykytilaa Vaasassa pääasiassa haastattelemalla noin 50 työllistämiseen välittömästi ja välillisesti liittyvää ammattilaista sekä käymällä asiaan liittyvissä paikallisissa seminaareissa. Tuska liittyy siihen, että työllisyyden hoidon tehtäväkenttä on laaja ja sitä hoitavat toimijat kilpailevat keskenään niukoista resursseista. Pitäisikö painopiste olla ennaltaehkäisevässä vai korjaavassa työssä? Mitä nämä oikeastaan tarkoittavat ja sisältävät? Mikä on tärkeää ja mikä ei? Työttömät? Nuoret? Maahanmuuttajat? Vajaatyökykyiset? PK-sektori? Suuryritykset? Kaikki vaasalaiset? Onko työllistäminen yritysten, julkisen hallinnon, yksittäisten ihmisten vai kenties kaikkien näiden tehtävä? Kuka maksaa ja miksi? Kuka on ongelman ytimessä? Miten koordinoidaan, ettei tehdä päällekkäistä työtä? Miten katkaistaan toimenpiteestä toimenpiteeseen kiertävien kehäliike? Miten lainsäädäntö pitäisi huomioida? Riittävätkö rahat siihen? Millä konkreettisilla toimenpiteillä saadaan tilannetta parannettua?

Muun muassa näihin kysymyksiin Vaasan työllistämisstrategia pyrkii löytämään vastauksen. Lähtökohta on, että kaikkia olemassa olevia rakenteita pitää pystyä kyseenalaistamaan. Menossa oleva nykytilan kartoitus etsii vastausta kolmeen kysymykseen.

1. mitä työllistämisen liittyviä organisaatioita Vaasassa on ja mikä on niiden rooli?
2. minkälainen on Vaasan väestön, elinkeinoelämän ja työttömyyden rakenne?
3. mitä voimme oppia muiden kuntien työllistämisstrategioista?

Jos kunnissa ei saada aikaan uutta kasvua, uusia työpaikkoja, työllisyyden paranemista ja lisää tehokkuutta, nykyisen tasoisia palveluita ei pystytä jatkossa turvaamaan (Kuntalehti 11/2012 s. 23). Vaasan Kaupunki on tulevina vuosina ennen näkemättömien taloudellisten paineiden alla. Paradoksaalista kyllä ikääntymiseen liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat (suurten ikäluokkien eläköityminen, väestön keskimääräisen eliniän kasvu, ennenaikainen eläköityminen) eivät ole ainakaan vielä tuoneet helpotusta työllisyystilanteeseen, mutta tuovat jatkuvasti lisää painetta kuntaorganisaatiolle. Nämä ovat meidän vaasalaisten uuden normaalin sopan ainekset.